Hirveen tyytyväinen oon!

Vihdoinkin pääsee taas treenaamaan kovaa. Kävin maanantaina vielä hieronnassa, kun vähän meinasi vetää tuo kiropraktikko selkää jumiin. Ensimmäisen kerran sain hierojalta jopa palautetta, että lihakset ei olleetkaan niin jumissa! WOU! Edistystä siis tapahtuu.

Eilisessä treenissä tein rintaa, selkää ja olkapäitä Manian! voimalla – ja tulin kipeeksi… Voi hyvänen aika, että voi olla selkä nimittäin tukossa! Ei auta muu kuin työntää ruokaa naamariin ja venytellä ja jotain. Huomenna sitten takomaan jalkoja. Heikki tekikin mulle semmosen tappojalkatreenin, kun sitä itse kerjäsin. Ahteri nimittäin pitää nostaa kohti taivasta ja jalkoihin saada massaa, kun ne on niin ruipelot… Myös olkapäitä kokeilen tehdä nyt pari kertaa viikossa. Katsotaan mitä tästä seuraa. Paras osa-alue mulla on aina ollut selkä. Sieltä kyllä leveyttä löytyy, mutta olkapäät, kädet ja jalat onkin sitten aivan toinen juttu! Ilmeisesti selkä on ottanut sitten niidenkin treenin vastaan.

Naru ja isäntä. Missä mun lihakset?

Nyt tällä hetkellä yritän päästä asialliselle lääkärille, joka katsoisi vielä tuon minun kilpirauhashomman kuntoon oikeesti. Tähän mennessä olen päässyt vaan tk:n yleislääkärin vastaanotolle ja tulokset on olleet sen mukaisia. Aina kun lääkitystä nostetaan niin olo alkaa paranemaan hetkellisesti, mutta yhtäkkiä saatan taas huomata, että ollaan menty huonompaan suuntaan. Yhtäkkiä alkaa aina tulla treenipainot alas, aineenvaihdunta jumii, masentaa jne. Hyville lääkäreille pääseminen näyttää olevan vaan tuskallisen hidasta, kun kaikki ajat on melko varattuja… Toiveikas kuitenkin olen, että saisin asian kuntoon kesään mennessä. Sitten voisi ehkä alkaa miettiä vakavammin näitä kisaamisjuttuja.

-Anu

Ps. Tuo Mania! muuten kutittaa ehkä piiiiiikkasen mua. Ei mene kauaa tuon juoman jälkeen, kun syyhyän niin perskeleesti. Mutta eväs selkeesti toimii.