Olipa se kiva kun kuudelta heräsin…

Tänään oli kyllä taas tooooosi hyvät treenit. Onneksi salilta löytyy useampi ihminen joka jaksaa huutaa vieressä ja tsempata. Jos ei olisi ollut taas kaveri sanomassa, niin olisin ottanut ne pienemmät painot vinopenkkipunnerrukseen. Kuten olette jo varmaan huomanneet niin en aina oikein usko itseäni, että jaksaisin tehdä isommilla. Mutta tisseihin on nyt tullut voimaa eli kehitystä tapahtuu. Vinopenkkipunnerrusta tein käsipainoilla viimeisen sarjan nyt ensimmäistä kertaa 10x14kg. Wipii!

Maastaveto treenitkin oli viikonloppuna ja kyllä nyt aletaan lähestyä sitä 100kg:n rajapyykkiä! Aivan mahtavaa jos niihin tuloksiin pääsen tänä keväänä! Se olisi unelmien täyttymys ja sitten voisi asettaa jo uutta tavoitetta. Nyt selkäkin on pysynyt aivan törkeen hyvässä kunnossa. Mihinkään ei koske kovienkaan mave sarjojen jälkeen. Eli nyt tehdään selkeesti jotain oikein. Olen ottanut opikseni.

Kävin maanantaina kontrolloimassa kilpirauhasarvot. Monta monituista putkiloo ottivat verta ja sitten vielä lääkäri oli määrännyt mut sydänfilmiin (???), wtf. No ihan sama. Kävin siellä sydänfilmissäkin.Tänään sitten ajattelin, että soittelen hoitajalle, että antaa sieltä ne minun kilpirauhastulokset ja varaa sitten lääkärin soittoajan, MUTTA eipä sieltä ollutkaan otettu mitään kilpirauhasarvoja. Voi jeesus! Kyllä kaiken maailman verenkuvat ja sokeri- ja maksa-arvoista lähtien kaikki löyty, mutta ei niitä kilpirauhasarvoja! Siis miten voi olla mahdollista, että AINA kun käyn ottamassa kontrollit, niin joudun käymään KAKSI kertaa, kun ne ei koskaan saa kerralla kaikkea ja miten voi olla mahdollista, että joka kerta puuttuu JUST ne kilpirauhasarvot. Kaiken kukkuraksi, kun kammoan verikokeita ja neuloja yli kaiken ja verikokeissa käyminen on minulle aina aivan mielettömien ponnistelujen tulos, niin tietysti pitää sitten tämmösiä sattua. Tähän olotilaan kävi erittäin hyvin salillakin soinut biisi: